MiraRaikas

  Taas vierähti hieman aikaa edellisestä postauksesta. Viimeinen viikko töissä oli niin kiire etten oikeestaan kerennyt tekemään mitään muuta kun töitä. Ja nyt tämän viikon olen ollut lomalla. Sekä näin joulun pyhien jälkeen onkin hieman aikaa istua koneen ääreen ja kirjoittaa päivityksiä ensi vuodesta. Viimeinen puoli vuotta on ollut todella rankkaa, ensin uusi liike pystyyn, sitten kesän kiireet ja lopuksi koronan toinen aalto mikä jatkuu ja jatkuu... Alamme varmaan kaikki olla jo kyllästyneitä asiasta ja ainakin minä toivoisin jo saavani elää normaalisti. Mikä on normaali? No se ettei tarvitsisi miettiä voinko tavata isovanhempiani tai pitääkö joka paikkaan mennä maski päässä. Samalla tässä pähkäillään että onnistuuko kesään koulutus ollenkaan, jos korona vielä jatkuu pitkään.  Mun lomaan kuului myös vähän treeniä kaiken sen syömisen lisäksi. Siitä päästäänkin ihan aiheeseen, eli tähän SESSION.SALON -koulutukseen, joka pitäisi alkaa keväällä.  Koulutus on siis ainutlaatuinen koulutu

   Puolitoista vuotta, verta, hikeä ja kyyneleitä siihen meni. Nyt on takataskussa merkonomin titteli ja yhtä kokemusta rikkaampi. Mitä opin koulutuksesta, jäi hieman alkuperäisiä toiveita vähäisemmäksi, mutta olen silti 100%:n tyytyväinen että kävin kurssin läpi. Nyt vain hyödyntämään näitä oppeja työelämässä.  Koska näin korona-aikaan ei juurikaan ole mitään kontakteja mihinkään, oli myöskin minun "valmistuminenkin" poikkeava. Ensinnäkin näyttöjen arvioinnit suoritettiin etänä ja tunnin keskusteluiden jälkeen ohjaaja vain totesi, että "noin nyt olet merkonomi". Vieläkin tuntuu oudolta, että oliko se nyt oikeasti tuossa vai vieläkö jotain pitäisi tehdä.  Samalla myös mietin, että en usko valmistuvani ennen kuin olen saanut todistukseni käteen. Sitä saakin odottaa sitten alkuvuoteen ennenkuin todistus kilahtaa postilaatikosta. Miten muutenkaan sitä juhlisi valmistujaisia kuin salilla kyykkyjä treenaten. Minä siis kävin markkinoinnin ja myynnin merkonomin tutkinnon,

  Ihanaa joulukuuta kaikille. Olen pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kasvanut jouluihmiseksi. En sillä, että pidän joululauluista tai alan syyskuussa koristelemaan kotia, vaan sillä että joka päivä mennään lähemmäs joulua ja saan tehdä ihmiset onnellisiksi. Erityisesti rakastan miettiä perheelleni joululahjoja, joita he tarvitsevat, mutta joita he eivät oikeen osaa tai älyä pyytää. Mitä tällä tarkoitan on se, että kampaajan työssä on vain muutamia hetkiä jolloin pääsen oikeasti tekemään ihmiset onnelliseksi hiuksistaan. Ne hetket ovat vanhojen tansseihin kampausta, hääkampaus ja joulutukka. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta jos mietit jo omaa joulukuutasi, sinulla on kauhea kiire hankkia lahjat, paketoida ne, suunnitella jouluruuat, tehdä joulusiivous yms. Mutta siinä samalla unohdat huolehtia itsestäsi ja loppujen lopuksi ainoa sinun hengähdyshetki on kun pääset sen oman kampaajan penkkiin rentoutumaan ja juomaan glögiä.     Meillä laitettiin joulukuusi jo loka-marraskuun vaihteessa. Min

  Syksy tuo tullessaan aina flunssakauden, mutta tänä vuonna on jotenkin ajatuksissa ettei saa sairastaa. Kouluissa, päiväkodeissa ja monilla työpaikoilla on täysin nolla toleranssi nenävuodolle ja kurkkukivulle. Jos lapsi tai aikuinen on hieman flunssaiden ollaan heti sitä mieltä että se on ihan varmaan korona. Esimerkiksi minun nenäni alkaa vuotamaan aina, jos olen ollu jonkun henkilön lähettyvillä, jolla on voimakas hajuvesi tai kun ulkona on kylmä ja viima niin sisälle tulessa sata varmasti alkaa nokka valskaamaan.  Jotenkin tuntuu että tämä korona pelottelu on mennyt ihan överiksi. On inhottavaa että tällainen sairaus olla ei ole mitään historiatietoja, eikä myöskään tietoa mitä siitä voi seurata. Mutta onhan se jo selkeätä, että nyt syksyllä pidemmässä ajassa kuin keväällä on kuollut vain muutama ihminen verrattuna kevään neljään ja puoleen sataan.  Nyt jo pelkästään aivastaminen on pahasta. Ja silti julkisissa ei käytetä maskeja, kauppajonossa ei osata pitää turvavälejä. Mutta s

  Tunnetko koskaan oloasi sellaiseksi ettet vaan jaksaisi jatkaa, mutta luonne ei anna periksi lopettaa? Minulla on se tunne ollut nyt koko syksyn. Ei vaan enää kiinnosta kun tuntuu etten hyödy mitenkään vaan saan vaan lisää stressiä tästä. Siis mistä, varmaan mietit. No tästä merkonomi-koulusta. Viimeiset 4 kurssi on ollut lähes tulkoon turhia tai en vain yksinkertaisesti oppinut mitään uutta.  Esimerkiksi, markkinointiviestintä ja sisällöntuotanto -kurssi, tällä kurssilla pelkästään nimen perusteella olisi pitänyt oppia markkinoinnista ja sen sisällöstä. Miten teen kiinnostavaa sisältöä, miten, milloin ja missä minun kannattaa markkinoida. Olisin toivonut että saisin kurssilta jotain uutta tietoa, mikä auttaisi minua antamaan asiakkailleni hyödyllisempää markkinointia.  Kyseinen kurssi järjestettiin etäluentona koronan takia ja kurssipäivän pituus lähiopetuksessa olisi ollut 9.30-16.30 ja nyt kun se järjestettiinkin verkossa sen pituus lyheni jopa 3 tuntia. Miten ihmeessä saman asian

  Enää pari kuukautta tätä vuotta jäljellä ja samalla yksi vuosi tätä projektia takana. Olen syksyllä ollut aikas hiljaa täällä blogissa, kun on ollut kiirettä koulutehtävien kanssa. Siitä lisää ensi viikolla.  Olen ollut hiukan hukassa treenien suhteen. Jotenkin tämä korona syksy on aiheuttanut valtavaa stressiä, joten omat treenit jäänyt todella vähälle. Syys- ja Lokakuu on töissä ollut selkeästi hiljaisempaa ja olen näpyttänyt tätä konetta ihan hirveästi. On tehty markkinointi loppu vuodelle ja koulutehtäviä lähes päivittäin. Onneksi olen koulu hommat saanut lähes valmiiksi niin nyt saan oikeasti panostaa omaan hyvinvointiin. Ja mitä tulee hyvinvointiin olen ihan hulluna sienestämiseen, alku syksystä löysin kanttarelle ja nyt löysin myös suppilovahveroita. Metsä on paikka jossa mieli lepää! Koska nyt marraskuussa vietän materiaalitonta kuukautta en aio ostaa mitään tavaraa, mutta haluaisin vihdoin ja viimein päästä taas jooga tunneille. Keväällä jooga tunnit lopetittiin niin salilta

  Ihanaa marraskuuta kaikille! Olen pitkään jo miettinyt että haluaisin kokeilla edes yhden kuukauden olla ostamatta mitään materiaalia, vaatteita, tavaraa yms muuta turhaa. Olen nyt syksyn aikana tyhjentänyt vaatekaappeja ja myynyt ylimääräisiä tavaroita pois. Esimerkiksi juuri syyskuussa kävin jälleen vaatekaappini läpi ja keräsin kaikki turhat vaatteet, joita en ollut pitkään aikaan käyttänyt, kierrätykseen. Jotenkin vain tuntui kamalalta vain viedä kierrätyspisteen käyttökelpoisia vaatteita, mutta en todellakaan jaksa mitään myyntikojua pistää pystyyn. Facebookin kirppiksien kauttakin on ollut todella huonoja kokemuksia ostajista, tehdään ohareita ja loppujen lopuksi vielä tingitään hintaa lisää kun tullaan hakemaan tavaraa. Ihan älytöntä toimintaa.   Olin jo viime tammikuussa kokeillut nettikirppis-palvelua nimeltä vähänkäytetty.fi. Se on niin helppo ja yksin kertainen käyttää että päätin tälläkin kertaa kokeilla sitä. Homma siis toimii niin että ensin pitää rekisteröityä kyseisee

  Mulla on ainakin aina kesällä sellanen fiilis ja ajatusmalli, et elän siinä hetkessä ja syön sekä liikun fiiliksen mukaan. En voi sietää kesäaikaan et olisin jollain "dieetillä" tai että olisi esim. herkuton heinäkuu. Meillä on kesä niin lyhyt ja se on parasta aikaa olla ulkona ja grillata ja tehdä kaikkea kivaa, kun on valoisaa pitkään ja lämmintä riittää. Mutta rennon kesän jälkeen se ensimmäinen paniikki tulee kun pitäisi palata ruotuun ja pistää ekaa kertaa ne pitkät housut jalkaan ja huomaatkin että ne hiukan puristaa. No sitten tuleekin mieleen että kuinka monta kesäkiloa tulikin tällä kertaa ja kuinka epäonnistunut diettaaja olit. Heti stoppi tähän kohtaan! Ei meidän kuulu jatkuvasti miettiä miksi söin sen jäätelön kesällä tai miten taas tuli lisäkiloja. Se kuuluu elämään ja pitää oppia että ei sillä ole mitään merkitystä jos sillon tällöin herkuttelee ja nauttii elämästä kunhan se perus arki on normaalia. Ja muista että jokaisen normi on erilainen.  Minä ainakin tee

  Olen jotenkin saanut ihan valtavasti lisäenergiaa ja intoa tähän loppukesään ja alkusyksyyn.  Päätin taas aloittaa kunnolla treenaamisen ja mikä sen parempi kuin kokonaan uusi ohjelma. Tällä kertaa tein sen itse, sillä pitkän (4kk) treenitauon jälkeen vain minä tiedän mikä on minun kropalle hyvä treeni taikka mitä minun selkäni kestää. En tällä vähättele personal treinereitä yms vaan yleensä jokainen itse pystyy sanomaan mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Varsinkin kun minulla on yli 4 vuoden kokemus treenaamisesta tämän selkävamman kanssa ja olen käynyt eri liikkeitä läpi ammattilaisen kanssa, minkä myötä voin päättää tässä kohtaa itse. Sitten itse ohjelmaan. Meidän Nellilläkin on nyt lievä painonpudotus tavoite syksylle, varsinkin kun maaliskuussa hänet leikattiin niin hormooni muutosten myötä ei saisi tulla painoa ainakaan lisää. Tämän takia olemme koittaneet joka aamu käydä 20-30min lenkillä ja pari kertaa viikolla noin tunnin lenkillä. Sen lisäksi itse koitan keretä käymään salilla

  Olen tässä kesän aikana lukenut "5am Club" -nimistä kirjaa, jossa käsitellään aikaisien aamujen hyötyjä elämässä. Olen jo aikasemmin elänyt päivärytmiäni niin, että klo 6.00 herätys ja aamupala, siitä koiran kanssa noin puolen tunnin lenkille ja klo 8.00 pitäisi olla salilla ja sieltä töihin. Poikkeuksena salittomat päivät jolloin kävisin pidemmän lenkin koiran kanssa. Nyt kesällä on vain ollut ongelmana että jo aamut on niin lämpimiä ettei tuollaisen paksu turkkisen suomenlapinkoiran kanssa pysty olemaan kauaa ulkona.  Joten nyt kun ollaan menossa kohti syksyä ja viileämpiä iltoja, niin haluan palata takaisin tähän rytmiin. Ja nyt haluan taas päästä takaisin ruotuun myös treenien osalta, sillä tämä koronan myötä tullut treenittömyys on tehdyt todella huonoa selälleni ja muutaman kerran olen viimeisen viikon aikana joutunut makaamaan kovalla lattialla jotta en kokisi ihan niin pahaa kipua.  Eli tuosta kirjasta innostuneena päätän nyt aloittaa 6am clubin (huomioi että se on

Mainitsin jo viime päivityksessä pienestä shokki-tilanteesta ja nyt ajattelin avata asiaa hieman enemmän.  Viime talvena ennen joulua kävin ns. vuositarkastuksella gynellä ja minulta otettiin papa-koe. Mikä on siis emättimen ja kohdunkaulan alueelta otettava solunäyte. Tuloksia sain odottaa pari viikkoa ja minulle tulee aina kotiin postitse kirje, jos siellä on ollut jotain poikkeavaa, joita tähän mennessä ei ollut ollut. No kun se kirje putosi postiluukusta, avasin sen ja kauhuissani sain lukea että näytteestäni oli löytynyt solumuutoksia. Lääkäri oli kirjoittanut mukaan vain pienen tekstin, "ei vaadi hoito tällä hetkellä, uusi näyte 6-12kk päästä". Ja voin sanoa, elämäni pysähtyi! Ensireaktio oli paniikki, ahdistus ja hyperventilointi. Paniikissa soitin äidilleni enkä tietenkään itkulta ja hengenahdistuksiltani saanut sanaa suunta ja äiti varmasti pelästyi pahasti että mitä on sattunut. No olen jo lapsena saanut paniikkikohtauksia ja äiti on ainoa joka saa minut niistä rauh

Puhuin tuossa juhannuksen tienoilla, että olen aloittanut 16:8 dieetin. Ensimmäinen viikko meni aikas nopeasti kun keskittyi uuden rytmin luomiseen. Sitten olikin juhannus enkä jaksanut miettiä syömisiä sen kummemmin. Joten toinen viikko alkoikin jälleen uuden rytmin löytämiseen ja takaisin ruotuun pääsemiseen.  Kolmantena viikkona alkoikin hieman ilmetä ongelmia. Tämä ns. rytmitön syöminen, varsinkin kun kiireisenä päivänä töissä ei kerennyt syömään niin olin kuolla nälkään kun pääsin kotiin ja lopputuloksena olikin yltiömäinen ahmiminen, ei sovi minulle. Alkuun olin jatkuvasti kiukkunen, enkä meinannut jaksaa edes koiraa ulkoiluttaa enkä keskittyä työn tekoon. Sitten seuraavana oireena olikin pelätty jatkuvat päänsärky, joka johtui selkeästi siitä kun paasto-aikani saattoi venyä ilta kahdeksasta neljään taikka jopa kuuteen seuraavana päivänä.  Joten päätin unohtaa tämän kokeilun nyt tähän. Aion siis jatkaa ns. vanhaa dieettiä eli syödä normaalisti pieniä annoksia 3-4 tunnin välein. P

Huhhuh, sanon minä! On kyllä ollu sellanen urakka että voisin nukkua seuraavan kuukauden putkeen. Mutta kyllä jälleen kerran uurastus palkittiin, sillä tämä liike on varmaan Turun upein tällä hetkellä. Saimme kaiken mitä halusimme ja ehkä jopa hieman enemmän.  Sen eteen on kyllä vuodatettu kirjaimellisesta verta, hikeä ja kyyneliä. Viimeisimmät avajaispäivänä kun kaikki oli tehty niin stressi laukesi kunnon itkuna. Mutta tästä onkin ihana jatkaa eteenpäin aivan upealla tiimillä mitä olemme saaneet ympärillemme. Ja mikä parasta, asiakkaani tulevat tukan laittoon vaikka vielä ei ihan olla korona-uhasta päästy. Olen niin kiitollinen kaikille remonttiin osallistuneille sekä kaikille jotka ovat tehneet tämän mahdolliseksi.  KIITOS!!! Laitan tähän nyt ennen ja jälkeen kuvat niin pääsette nauttimaan tästä muutoksesta ja hämmästelemään mitä kaikkea ollaankaan saatu aikaiseksi tämän 1,5kk aikana.  Yläkerta: Alakerta: Olen tämän remontin aikana stressannut niin paljon että menetin ensin ruokahal

Huhhuh mikä kuun vaihde ollut! Huhtikuun lopussa alkoi asiakkaat selkeästi uskaltautumaan taas kampaamolle ja samalla yritin saada kaikki Raikkaan asiat hoidettua. Piti juosta milloin missäkin, tyhjentämässä uutta liiketilaa vuokranantajan tavaroista, käydä pankissa allekirjoittamassa miljoona paperia että saatiin remonttirahaa, sopia joka suuntaan jotain toukokuun alussa alkavasta remontista. Tässä on ollut älyttömästi kaikkea ohjelmaa joka suuntaan ja kaaos senkun kasvaa.  Onneksi välissä oli vappu, jolloin pidettiin kunnon rentoutumisilta uuden yhtiökumppanini kanssa hyvä ruuan ja viinin kanssa. Siitä sitten tiedettiin että seuraavan kerran saa hengittää vasta kun avajaiset on pidetty eli todennäköisesti juhannuksena minua ei tavoita kukaan.  Ennen kuvat alakerta! Toukokuu on nyt sitten alkanut oikeen urakalla sekä kampaajan töiden lisäännyttyä että joka välissä pitäisi olla uudella liikkeellä remontoimassa. On siinäkin ollut ongelmia jo nyt. Ensin

Mä oon ainakin huomannut että en osaa olla paikallani saatika montaa päivää vaan kotona. Ja nyt kun korona on vienyt multa suurimman osan toimeentulosta ja "saan" olla enemmän kotona, niin huomaan että multa hajoo pää. Mä oon aina ollut sellanen kokoajan menossa ihminen. Tottakai jos kokoajan touhuu niin sit tykkään pitää vapaapäiviä, mut nyt jos joudun olee vaan kotona ni en mä pysty siihen.  Joten oon koittanut keksiä kaikkea tekemistä. Esim tässä parina viikkona oon joka aamu käyny koiran kaa kunnon lenkillä ja sit viel muutaman kerran treenannu siihen päälle. Mä oon kyl hieman uhmannu sääntöjä sillä että oon käyny salilla treenaamassa. Mut joka kerta siellä on ollu mun lisäksi max 1-5 ihmistä ja ku meijän salilla on ihan sikana tilaa ni siellä saa ihan rauhassa tehdä treeninsä. Enemmän asiakkaita on kuitenkin kaupassa samaan aikaan joten sehän se suurin taudinsaanti paikka on.  Luonnossa ollaan nähty paljon kaikkea ja mun lenkkiseura on aina ihan loppu k