MiraRaikas

  Olen jotenkin saanut ihan valtavasti lisäenergiaa ja intoa tähän loppukesään ja alkusyksyyn.  Päätin taas aloittaa kunnolla treenaamisen ja mikä sen parempi kuin kokonaan uusi ohjelma. Tällä kertaa tein sen itse, sillä pitkän (4kk) treenitauon jälkeen vain minä tiedän mikä on minun kropalle hyvä treeni taikka mitä minun selkäni kestää. En tällä vähättele personal treinereitä yms vaan yleensä jokainen itse pystyy sanomaan mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Varsinkin kun minulla on yli 4 vuoden kokemus treenaamisesta tämän selkävamman kanssa ja olen käynyt eri liikkeitä läpi ammattilaisen kanssa, minkä myötä voin päättää tässä kohtaa itse. Sitten itse ohjelmaan. Meidän Nellilläkin on nyt lievä painonpudotus tavoite syksylle, varsinkin kun maaliskuussa hänet leikattiin niin hormooni muutosten myötä ei saisi tulla painoa ainakaan lisää. Tämän takia olemme koittaneet joka aamu käydä 20-30min lenkillä ja pari kertaa viikolla noin tunnin lenkillä. Sen lisäksi itse koitan keretä käymään salilla

  Olen tässä kesän aikana lukenut "5am Club" -nimistä kirjaa, jossa käsitellään aikaisien aamujen hyötyjä elämässä. Olen jo aikasemmin elänyt päivärytmiäni niin, että klo 6.00 herätys ja aamupala, siitä koiran kanssa noin puolen tunnin lenkille ja klo 8.00 pitäisi olla salilla ja sieltä töihin. Poikkeuksena salittomat päivät jolloin kävisin pidemmän lenkin koiran kanssa. Nyt kesällä on vain ollut ongelmana että jo aamut on niin lämpimiä ettei tuollaisen paksu turkkisen suomenlapinkoiran kanssa pysty olemaan kauaa ulkona.  Joten nyt kun ollaan menossa kohti syksyä ja viileämpiä iltoja, niin haluan palata takaisin tähän rytmiin. Ja nyt haluan taas päästä takaisin ruotuun myös treenien osalta, sillä tämä koronan myötä tullut treenittömyys on tehdyt todella huonoa selälleni ja muutaman kerran olen viimeisen viikon aikana joutunut makaamaan kovalla lattialla jotta en kokisi ihan niin pahaa kipua.  Eli tuosta kirjasta innostuneena päätän nyt aloittaa 6am clubin (huomioi että se on

Mainitsin jo viime päivityksessä pienestä shokki-tilanteesta ja nyt ajattelin avata asiaa hieman enemmän.  Viime talvena ennen joulua kävin ns. vuositarkastuksella gynellä ja minulta otettiin papa-koe. Mikä on siis emättimen ja kohdunkaulan alueelta otettava solunäyte. Tuloksia sain odottaa pari viikkoa ja minulle tulee aina kotiin postitse kirje, jos siellä on ollut jotain poikkeavaa, joita tähän mennessä ei ollut ollut. No kun se kirje putosi postiluukusta, avasin sen ja kauhuissani sain lukea että näytteestäni oli löytynyt solumuutoksia. Lääkäri oli kirjoittanut mukaan vain pienen tekstin, "ei vaadi hoito tällä hetkellä, uusi näyte 6-12kk päästä". Ja voin sanoa, elämäni pysähtyi! Ensireaktio oli paniikki, ahdistus ja hyperventilointi. Paniikissa soitin äidilleni enkä tietenkään itkulta ja hengenahdistuksiltani saanut sanaa suunta ja äiti varmasti pelästyi pahasti että mitä on sattunut. No olen jo lapsena saanut paniikkikohtauksia ja äiti on ainoa joka saa minut niistä rauh