Unelmista totta!

 Niin siinä sitten kävi, että sain kerrostaloasuntoni myytyä ja uusi asunto onkin jo melkein ostettu. 

Kaikki meni niin äkkiä, että tuntuu että menetin koko kesäkuun tähän asunto asiaan. Miten kaikki tapahtui, kerron sen nyt.



Toukokuun lopussa tuli kysely kerrostalokämpän näyttöön ja saatiin todella nopealla ajalla sopimaan näyttöaika. Pian sainkin välittäjältä tarjouksen, auts se oli alhainen, no siitä alkoikin tiukka vastatarjouksien heitto edestakas. 

Tilanne alkoi mennä jännäksi kun minun viimeinen tarjous oli menossa umpeen kun välittäjä kyseli että onko mahdollista pidentää tarjouksen voimassa oloaikaa. Alettiin sitä sitten kiireellä tekemään kunnes 4 minuuttia ennen tarjouksen umpeutumista tulikin ilmoitus että ostaja hyväksyi tarjouksen.

WOW! 

Se tunne oli samaan aikaan jännittävä, innoittava ja kauhistuttava. Miten voi samaan aikaan tunte pelkoa ja kauhua sekä helpotusta ja onnellisuutta. 

Kunnes tajusin todellisuuden, olin lupautunut saamaan asunnon tyhjäksi seuraavan 3 viikon aikana. 

APUA!







Siitä alkoikin kauhea pähkäily minne tavarat, missä asuisimme, mitä tässä tulee tapahtumaan. Olin kuitenkin käynyt asuntonäytössä unelmieni omakotitalosta ja siltä istumalta päätin laittaa tarjouksen. 



Tarjous laitettiin perjantain 9.6 ja tarjous olisi voimassa seuraavaan maanantaihin. Ajattelin että nyt tulee kamala viikonloppu odottaa vastausta ja samalla pakata tavarat valmiiksi tulevaa muuttoa varten ilman että tiedän minne muutan. 

Aikaa kului muutama tunti kun välittäjä soitti ja ensin ajattelin että oho nyt oli nopea päätös, mutta vastaus oli iso pettymys. Omakotitalon myyjä oli määrätty edunvalvontaan. Eli hän ei voinut enää itse tehdä päätöstä. 


Meni viikko että saatiin laitettua uusi tarjous nyt sitten sille edunvalvojalle ja jälleen alkoi piinaava odotus. Tässä kohtaa oltiin jo niin pitkällä kesäkuussa että oli pakko alkaa tehdä päätöksiä mihin muutamme. 

Saimme ihanan mahdollisuuden muuttaa minun vanhempieni luokse väliaikaisesti ja näin ollen koko omaisuutemme siirrettiin vuokravarastoon. 

Juhannusperjantai olikin meidän muuttopäivä. Raskas päivä, mutta ihanan sujuvasti saatiin hyvällä porukalla tavarat sekä parvekkeen puutarha siirrettyä uusiin osoitteisiin. 




Juhannuksen jälkeen sainkin ihanan puhelun, tarjoukseni hyväksyttiin siitä omakotitalosta ja jälleen alkoi piinaava odotusaika. Koska kohde oli edunvalvonnan kautta myynnissä, kauppakirja vaatii maistraatin hyväksynnän ennen virallista kaupan tekoa. Tähän prosessiin menee normaalisti 1-2kk, joten aikaisintaan heinäkuun lopussa saisimme kauppakirjat tehtyä ja olisin omakotitalon omistaja. 



Tässä kohtaa ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa ja suunnitella remonttia. 

Tulen kirjoittamaan remontista tänne sekä saatte nähdä ennen ja jälkeen kuvat ihanasta kodista.

Kiitos kun luit ja pysy kuulolla niin pääset mukaan remonttiin. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirppismestari

Ei olekaan nivelrikkoa