Miksi perustin Hiushuone Peilin?
Aloitetaan vähän menneisyyden kertomisesta. Eli miksi lähdin helposta vuokratuolipaikasta, jossa oli varma kunnon tulo, epävarmempaan ihan kokonaan uuteen yrityksen?
Kaikki lähti siitä kun aloin saada hengenahdistuksia töissä, varsinkin kun tein asiakkaalle väriä. Minulle ei ikinä tullut mitään iho-oireita mistään aineista. Mutta oli todella inhottavaa olla töissä kun ei saanut kunnolla happea. Siitä sitten aloin miettimään että mitä nyt, joudunko vaihtamaan kokonaan alaa vai ryhdynkö vain leikkaajaksi.
Keskustelin asiasta yhen edustajan kanssa ja hän ehdotti minulle että kokeilisin heidän ammoniakittomia värejä. Siitä sitten innostuneena sain heti seuraavana päivänä heidän värejä kokeiluun ja testeissäni en saanut oireita ollenkaan. Paitsi kun vieressäni tekevä kampaaja alkoi levittämään omilla väreillään omalle asiakkaalleen hiuksiin väriä. Tajusin että jotta voin tehdä tätä rakastamaani työtä minun pitää ottaa riski ja laittaa kokonaan oma, taikka sitten löytää kampaamo missä kaikki käyttävät ammoniakittomia värejä ja tuotteita.
Hetken siinä miettiessäni rupesin miettimään, miksi riskeeraisin oman terveyteni menemällä toiselle töihin, kun siellä voisi silti jossain kohtaa värisarja muuttua syystä tai toisesta. Oma kampaamo olisi siitä parempi kun olen itse vastuussa tuoteostoista eikä minun tarvitse pelätä enää inhottavia oireita aineista. Siitä päätöksestä sai alkunsa Hiushuone Peili.
www.hiushuonepeili.fi
Alkuun en uskaltanut lähteä ihan yksin, sillä eihän minulla ole mitään kokemusta yrityksen perustamisesta, muuta kuin mitä koulussa opetettiin teoriassa. Sainkin mukaani yhden kollegan ja laitoimme Hiushuone Peilin pystyyn. Ei mennyt kuin muutama kuukausi kun sain kuulla että ei hän haluakaan toimia siinä minun kanssa. Olin kuolla kauhusta. Mitä nyt? Minun rakas unelmani muuttui yhdellä sähköpostilla. En kuitenkaan halunnut luovuttaa ja päätin jäädä yksin pyörittämään kampaamoani.
Siinä sitten kaikkien vastoinkäymisten ja isojen laskujen myötä olin jo luovuttaa kunnes sain itselleni vuokratuolilaisia jakamaan kustannuksia. Alkoi aurinko pikku hiljaa paistamaan minunkin risukasaan. Tätäkään onnea ei tietenkään jatkunut pitkään kun he molemmat päättivät lähteä pois. Koin sen osittain loukkauksena minua kohtaan, mutta sitähän elämä on muuttuvia tilanteita jatkuvasti.
Keväällä 2019 päätin että jos en nyt saa vuokratuolilaisia kesän loppuun mennessä on minun pakko lähteä miettimään pienempää tilaa tai luopua unelmasta ja palata itse vuokratuolitekijäksi.
Samaan aikaan kuitenkin sain sähköpostin, jossa kerrottiin merkonomin tutkinnosta ja että sen voi tehdä työ ohella. Jälleen koin riemua, että näin onkin tarkoitettu. Lähden opiskelemaan markkinointia ja myyntiä ja koulutuksen aikana tulen kasvattamaan yritykseni isommaksi ja kannattavaksi jo koulutehtävien myötä.
Samalla sain yritykseeni kosmetologin (Kauneushoitola Helokki) ja toisen kampaajan kaveriksi, joten uskallan helpommin pitää koulupäiviä ja ottaa aikaa opiskeluun. Toivon todella hartaasti että nämä kollegat ovat nyt pysyviä ja voimme yhdessä kasvattaa toimintaamme.
Tässä siis reilusti lyhennettynä mitä viimeiset noin kolme vuotta on minulla olleet ja tästä vain noustaan eteenpäin.
Kiitos kun luit ja kuullaan taas!
p.s Olen saanut jostain päähäni että haluaisin muuttaa kampaamon sisustuksen enemmän maalaisromanttisempaan suuntaa, tällä hetkellä tuntuu kuin työskentelisin "steriilissä lääkärinhuoneessa". Laita kommenttia, mitä mieltä olet kannattaako lähteä muokkaamaan tila uusiksi? ja haluatteko kuulla siitä päivytyksen merkeissä?
Kommentit
Lähetä kommentti